- Hei, Olen Venla. Minulla on yksi adoptio poika , Ylermi. Hän rakastaa tutkia tähtiä, ja on yksityiskoulun oppilas. Minä olen töissä poliisina.

- Hei. Ahaa, olen tulossa, käsken vain Ylermin petiinsä, ja tulen, Venla soitti jollekkin.

- Äiti, äiti! Minulla on ihottumaa! Ylermi sanoi Venlalle, jonka mielestä on upeaa että tämä kutsuu häntä äidiksi.
- Ääh, eihän tuo pahaa ole, laitetaan huomenna rasvaa, minulla on nyt kiire. Ylermi ihmetteli että minne, sillä Venla oli saanut tämän päivän vapaaksi, mutta ei hän kehdannut kysyäkään.

Viuh! Pian Venla oli vaihtanut asusteensa. (työ vaatteet?) Mutta hän ei ollut menossa töihin. Vaan jonnekkin tapaamaan jotakin!

- Toivottavasti saat hyvin unta, äitisi käy vain kioskilla... Venla mutisi itsekseen. Kuski ihmetteli täysin tuon naisen juttuja, mutta ei välittänyt.

Ahaa! Kyseessä oli joku mies.
- Ä-älähän nyt päälle käy! Mies sanoi.
- Missä rahat ovat? Tarvitsen ne, nyt! Venla huusi tälle. Mies oli ilmeisesti veloissa Venlalle.

- Annoin muille poliiseille! Mies vastasi pelokkaana.
- Hahhaa! Venla nauroi kovaäänisesti.

- Hiihii! Siitäs sait, ne rahat kuuluivat minulle! Venla sanoi kun oli lyönyt miestä.

- Hy-hyvä on hommaan ne huomiseksi! Mies sanoi itku kurkussa.

- Hahhaa, ja sehän ei mulle käy! Mä tarviin ne nyt! Venla huusi.
Kauppiaat katsoivat ihmeissään.

Mies juoksi karkuun. Ei se pitkälle päässyt, onhan Venla poliisi.

- Ääää! Soittakaa poliisi, tämä kävi pääll... Mies sanoi ja oli pian mukana mukiloimassa Venlaa. Kukaan ei tainnut välittää, mutta Venla voitti tuon tappelun.

Mutta kukaan ei pitänyt enää Venlasta.

Joten hän zekkaili vaatteita itselleen.

-Onkai palattava ilman rahaa takaisin, Venla sanoi itselleen surullisena.

Kun Ylermi oli kuullut mitä Venla oli tehnyt, hän meni ulos itkemään.
- Miksi? Olemmeko nyt näin köyhiä, nyyh! Ylermi kyseli itseltään.

Jatkuu pian...